Jakso 12: Myyttejä klassisesta musiikista

Intro: Klassista musiikkia, jonka taustalla elektroninen biitti. Hetken kuluttua musiikki sekoittuu puhtaan elektroniseen alkumusiikkiin, joka vaimenee hiljalleen.

Heidi Möttönen: No niin, tervetuloa kuulolle. Tänään puhutaan klassisesta musiikista. Se on genre, jota Pirkkalan kirkossa on kuultu jo muutamana kesäsunnuntaina konserttisarjassa, joka on parhaillaan käynnissä. Nyt on sitä silmällä pitäen korkea aika varmistaa, että kellään ei jää musiikkielämyksiä väliin ainakaan aikansa eläneiden stereotypioiden takia.

Lupaan, että tässä jaksossa klassisesta puhutaan kansankielisesti, koska ainakaan minä en muuhun kykene. Onneksi mukana on myös asiantuntemusta, nimittäin mun seurassa on laajasti musiikin parissa työskentelevä Maria Piirainen. Olet mm. yksi kesän konserttisarjan solisteista, ja olet mukana niin monessa muussakin, että saat itse päättää, mitä nostat esiin työrintamalta.

Maria Piirainen: Moikka! Ja kiitos kutsusta puhumaan tänne. Tosiaan olen yksi tämän kesän konserttisarjan solisteista, mutta olen myös Nokialla asusteleva musiikkipedagogi eli toisin sanoen musiikinopettaja ja musiikkikasvattaja.

Olen tehnyt aika pitkään töitä laulunopettajana ja olen täällä Pirkkalassakin Pirkan opistossa sekä laulua että johtanut kuoroja. Aikaisemmin olen työskennellyt musiikinopettajana, mutta nyt olen ollut kolmisen vuotta musiikin ja kulttuurin hallinnollisissa töissä eli päässyt sitäkin puolta kurkistamaan.

Mutta onneksi on tämä oma laulaminen, koska se tuo tosi paljon iloa mun elämään.

Heidi: Ja kaikenlaista tekevänä ammattilaisena olet urasi aikana törmännyt varmasti monenlaisiin ennakkoluuloihin klassisesta musiikista. Kuinka yleisiä tällaiset uskomukset sun kokemuksesi mukaan ovat?

Maria: No ehkä ne tyypillisimmät uskomukset ovat sellaisia, että klassinen musiikki ja ehkä varsinkin laulumusiikki, ooppera, jonka parissa olen paljon itsekin työskennellyt, on jotenkin elitististä, ehkä vähän vaikeaa ja vähän tylsää. Että se ei ole niin semmoista kiinnostavaa. Mutta jos uskaltaa heittää ne omat uskomukset johonkin romukoppaan ja käydä vaikka konsertissa tai oopperassa tai sitten etsii netistä kuunneltavaa, niin saattaa löytääkin itselleen jotain sopivaa ja osuvaa.

Heidi: Puretaan näitä väitteitä nyt yksi kerrallaan ja katsotaan, löytyykö niille pohjaa. Ehkä puhutaan myös siitä, mitä siellä taustalla voi mahdollisesti olla.

Elektronista välimusiikkia.

Heidi: Klassisesta musiikista täytyy tietää jotakin, jotta siitä saa jotain irti. Muuten se menee herkästi yli hilseen.

Eli pidetään klassista ehkä jollain tavalla sisäpiirin juttuna, jonka pariin olisi ollut hyvä löytää jo pienenä.

Maria: Tietysti mihin tahansa kulttuuriin me kasvetaan, niin myös klassisen musiikin pariin voi kasvaa. Se voi olla sellainen asia, jota kotona on kuunneltu paljon, jolloin siitä tulee luontainen osa elämää ja niin sanotusti normaalia musiikkia. Jos taas kotona kuunnellaan enemmän vaikka poppia, niin silloinhan kasvaa siihen kulttuuriin.

Mutta ei se silti tarkoita sitä, etteikö siihen voisi myöhemmin tutustua. Mutta totta kai se on sellainen juttu, että mitä enemmän jotain asiaa näkee tai kuulee, sitä tutummaksi se tulee.

Heidi: Klassinen musiikki on niin vaikeaa tai monimutkaista, että siitäkin syystä olisi eduksi, jos sitä osaisi jo vähän jostain kulmasta lähestyä. Mitä tähän sanoisit?

Maria: Sanoisin, että klassista musiikkia on niin monenlaista. Totta kai voi olla sellaista, joka on vaikeammin hahmotettavaa tietyllä tavalla, mutta jos sitä haluaa lähteä hahmottamaan… Ylipäätään klassisen musiikin kuuntelussa on ihan sama kuin minkä tahansa musiikin kuuntelussa. Poppiakaan ei tarvitse niin sanotusti ymmärtää, että sitä voi kuunnella. Samalla tavalla klassista musiikkia voi vain kuunnella.

Samoin kuin kevyttä musiikkia ja eri genrejä on kymmeniä tai satoja, myös klassisen musiikin sisälle mahtuu paljon erilaista musiikkia. Kun ajatellaan, että puhutaan kuitenkin käytännössä kokonaan länsimaisesta taidemusiikista useimmiten, kun puhutaan klassisesta musiikista.

Toki sillä termillä voi tarkoittaa myös pelkästään tiettyä klassismin aikakauden musiikkia, jota edustavat esimerkiksi Mozart, Beethoven ja Haydn. Mutta useimmiten kun me puhutaan klassisesta, puhutaan koko taidemusiikin käsitteestä.

Mutta sitä on tosiaan niin monenlaista. On eri instrumentteja, on eri kokoonpanoja, on ihan erilaisia tekniikoita. Sehän on ollut aikansa hittimusaa, se on ollut tosi suosittua musiikkia ja edustanut sitä aikakautta. Ei voi ajatella, että kaikkea voi myöskään laittaa samaan lokeroon.

Heidi: Seuraava väittämä: On noloa tai sivistymätöntä, jos ei tunne edes klassisen musiikin klassikoita, perusteoksia.

Tässä on ehkä jonkinlaista tuomituksi tulemisen pelkoa taustalla, ja siihen vedoten on helpompi sanoa, että ei tämä ole mun juttuni kuin yrittääkään.

Maria: Totta, tunnistan tuon itsekin. Voin myöntää näin musiikin ammattilaisena, että kun kuulen radiosta biisin, niin tuntuu, että se pitäisi tietää, mutta ei saa heti mieleensä, mikä se on. Mutta ihan oikeasti ei tarvitse tietää, mikä se on, että siitä voi nauttia.

Toki jos sitä musiikkia kuuntelee pidempään ja oppii ehkä jossain vaiheessa tietämään, että vaikka barokkimusiikkiin kuuluvat tietynlaiset soittimet. Siinä on tietynlainen tyyli ja tietynlainen koristeellisuus. Sitten voi miettiä, että ketäs niitä säveltäjiä silloin olikaan.

Teemme usein mieheni kanssa niin, että jos olemme vaikka autossa ja radiosta tulee jokin kappale ja sen kuulee, että okei, tämä on ehkä barokkia, voiko olla Vivaldia… No, en tiedä, onko sittenkin Corellia – ja sitten me usein vaan heitetään arvauksemme. Kun sitten kuulee, että ei se ollut kumpaakaan, niin ihan sama. Se ei todellakaan vaadi sen enempää tietämystä.

Ja sen tutustumisenhan voi aloittaa nykyään tosi helposti vaikka Spotifysta. Jos sieltä valitsee vaikka hittilistan, kun se suosittelee esimerkiksi klassisen musiikin huippuklassikoita, niin saattaa huomata, että ai tämä onkin tämä. Että kyllähän mä olen tämän kuullut aiemminkin. Sitten jos vaikka tykkää siitä, sittenhän voi mennä tämän saman säveltäjän muihin teoksiin ja sitä kautta alkaa kuunnella enemmänkin. Sitä kautta siihen tutustuu, ja siitä voi tykätä tai olla tykkäämättä, ihan niin kuin mistä tahansa muustakin.

Heidi: Kolmas väittämä liittyy kirkkoon konserttipaikkana. Kirkko on tarkoitettu vain hengellisen musiikin esittämiseen. Onko näin?

Maria: Toki on seurakuntia, joissa edelleen kanttorit, jotka ovat musiikista vastaavia henkilöitä, ovat sitä mieltä, että lähinnä siellä toivotaan sen hengellisen musiikin esittämistä. Mutta onneksi monissa seurakunnissa kirkkoa ja kirkkosalia on avattu muutenkin seurakuntalaisten käyttöön, ja kirkoissa kuullaan aika monenlaisia konsertteja. On viihteellisiä, klassisia ja totta kai myös hengellisiä konsertteja.

Mutta esiintymispaikkanahan kirkko on loistava akustiikkansa takia nimenomaan tällaiselle akustiselle musiikille. Sitten jos on esimerkiksi bändi, joka tarvitsee äänentoistoa, niin silloin kirkkosali ei ole se ihanteellisin paikka, koska sitä palvelee paremmin niin sanottu kuivempi akustiikka. Mutta esimerkiksi juuri klassisen musiikin ja kuorolaulun esittämiseen kirkkoa parempaa akustiikkaa saa hakea. Kirkon muoto ja holvikaaret, joita monissa vanhemmissa kirkoissa on, suoraan toimivat erinomaisena kaikukoppana äänelle.

Kirkossa on monenlaisia konsertteja, ja suinkaan ei tarvitse olla esimerkiksi seurakunnan jäsen, että voi tulla kirkkokonserttiin. Kukaan ei ole ovella kysymässä, että kuulutko kirkkoon. Se on ihan samanlainen konserttipaikka kuin mikä tahansa muukin.

Heidi: Niinpä, eli jos paikalle vaan uskaltautuu, niin kirkko paikkana saattaa jopa nostattaa sitä konserttielämystä.

Maria: Kyllä, ja itse asiassa voisin tähän sanoakin, eli tämän saman käynnissä olevan konserttisarjan ensimmäisessä konsertissa lauloi Marjaana Ritanen. Hän oli esiintymässä oopperassa, jonka tuottajana itse toimin ammattikorkeakoulussa. Esitykset olivat Tampereen tuomiokirkossa. Se oli nimenomaan näin, että kirkosta itsestään saatiin paljon palautetta, jossa kerrottiin, että kokonaisuus oli onnistunut, koska kirkko toimi akustisesti aivan täydellisesti klassisen esittämiseen, ja lisäksi esityspaikkana se loi upean atmosfäärin. Eli nimenomaan kirkko voi tuoda paljonkin lisää kokemukseen.

Heidi: Seuraavaan väittämään: Klassisen kuuntelijat ovat keski-ikäisiä tai iäkkäämpiä ja korkeatuloisia ihmisiä, joilla on hienostunut maku ja kaikki vähän paremmin hallussa kuin keskivertoihmisellä. En sovi joukkoon.

Maria: Ehkä aika raju väite sinänsä. (Nauraa.) En sanoisi, että klassista kuuntelevilla on yhtään sen parempi maku kuin muilla tai kaikki vähän paremmin hallussa. Mutta kyllä sen konserteissa käydessä huomaa, että ikäjakauma on usein painottunut vähän iäkkäämpiin ihmisiin. Vähemmän siellä on nuoria, on heitäkin onneksi konserttiyleisössä, mutta kuten sanoin, siihen musiikkiin ja kulttuuriin kasvetaan.

Jos miettii vaikka koulumaailmaa, niin aiemmat sukupolvet ovat laulaneet klassista musiikkia tosi paljon enemmän. Siellä on myös kuunneltu klassista tosi paljon enemmän. Jos katsoo vaikka vanhoja koulun musiikkikirjoja, niin siellä esitellään nimenomaan klassisen musiikin teoksia. On laulettu maakuntalauluja ja kevyitä klassisia kappaleita. Popmusiikki ei silloin vielä ollut samalla tavalla valtavirtaa kuin nykyään.

Jos meilläkin nykyään koulussa tutustuttaisiin ja lapsilla olisi mahdollisuuksia päästä konsertteihin… Tampere Filharmoniahan esimerkiksi tekee ja moni muukin taidelaitos tekee hyvää yleisötyötä, että mahdollistetaan lasten ja nuorten pääseminen konsertteihin. Monelle ne käynnit koululuokan kanssa saattavat olla niitä ensimmäisiä, ja valitettavasti usein myös niitä ainoita kertoja, kun siellä käydään. Jos se ei siis kuulu oman perheen kulttuurin, se voi tuntua sitä kautta vieraalta.

Mutta sinne joukkoon voi mennä ihan kuka tahansa, se ei vaadi mitään. Jos sitä konserttiyleisöä ajattelee, niin ihan kaikki ovat tervetulleita.

Heidi: Sitten kun kasvetaan jossain kulttuurissa tai johonkin kulttuuriin, niin siinä kylkiäisenä tulee usein tiettyyn etikettiin kasvaminen. Tästä päästään viimeiseen väittämään: Klassisen musiikin konsertissa pitäisi käyttäytyä jollain tietyllä tavalla – jota ei sitten välttämättä hallitse.

Maria: Tuo on totta, että etiketteihinkin kasvetaan. Jos käy pienestä asti museossa, niin oppii tietämään, että esineisiin ei kosketa ja ei saa huutaa ja juosta. Mutta jos ei ole ikinä käynyt museossa, voi tuntua siltä, että apua, mitä täällä täytyy tehdä.

Jos ei ole koskaan käynyt klassisen musiikin konsertissa, paras tapa on seurata konserttikäyttäytymisessä muiden esimerkkiä. Oikeastaan ei ole mitään, mitä voisi kovin pahasti tehdä väärin. Tärkein asia on antaa esiintyjille esiintymisrauha, eli ei huudella tai lähdetä kesken kaiken penkistä muualle. Ei puhuta puhelimeen konsertissa eikä tuoda ruokaa konserttisaliin, tosin nykyään on sellaistakin, että saa tuoda vaikka viinilasin johonkin konserttiin.

Mutta ei siellä pysty kauheaa tuhoa tekemään, jos peruskäyttäytyminen on hallussa. Taputuksethan ovat sellainen asia, jota moni jännittää.

Heidi: Että taputetaan väärässä kohdassa?

Maria: Että taputetaan väärässä kohdassa ja sitten on kauhean noloa. No, usein etiketti on, että jos ohjelmasta näkee, että teokseen kuuluu monta osaa, niin yleensä niiden osien välissä ei taputeta vaan vasta sitten lopuksi.

Mutta joskus jos on tosi onnistunut osa, niin siellä saattaakin puhjeta väliaplodit, tai sitten vaikka oopperassa jonkin tosi hienon aarian jälkeen saatetaan taputtaa, vaikka se ei siihen niin sanotusti kuuluisi. Se on ihan tosi ok, esiintyjä aina mielellään ottaa ne suosionosoitukset vastaan.

Heidi: Eli tiivistelmä tästä: valokeila ei ole yleisössä ja hevillä ei yksittäinen kävijä saa konserttia pilattua.

Maria: (Nauraa) Just näin, eli siellä ei kukaan tule katsomaan, jos nyt etikettiä miettii, että miten olet vaikka pukeutunut tai osaatko taputtaa just oikeassa kohdassa. Se, ettei häiritse konserttitilannetta, on tärkein asia. Laittaa puhelimen äänettömälle ja pitää vieruskaverin kanssa juttutuokion sitten tauon aikana.

Heidi: Peruskäytöstavoilla pääsee aika pitkälle.

Maria: Niillä pääsee tosi pitkälle, kyllä.

Heidi: Kiitos oikein paljon, Maria, että pääsit vieraaksi ja ei muuta kuin hyvää keikkaa nyt tulevana sunnuntaina.

Maria: Kiitos paljon, kiitos kun sain tulla.

Heidi: Toivotaan, että jokunen ensikertalainen eksyy sinne klassista kuuntelemaan.

Maria: Ja jos ei nyt tällä kertaa, niin laittakaa sitten vaikka suoratoistopalvelusta soimaan ja ottakaa kokeiluun.