Jakso 2: Kohtuullisuus

Alussa rauhallinen tunnusmusiikki huilulla.

Äänessä johtava diakoniatyöntekijä Riikka Rantakallio:

"Sivistyssanakirja antaa esimerkkejä kohtuus-sanan käytöstä: Noudattaa kohtuutta. Pysyä kohtuudessa, kohtuuden rajoissa. Kohtuus kaikessa! On oikeus ja kohtuus, että jotain esimerkiksi tapahtuu juuri tietyllä tavalla. Sanotaan myös, että kohtuuden nimessä on myönnettävä, että jokin asia on tai ei ole tietyllä tavalla. Jostain asiasta tms. voidaan mainita, että sitä ei voi kohtuudella vaatia paremmin tai sitä ei ole kohtuullista vaatia lainkaan.

Kohtuullisuuden merkitys on muuttunut aikojen kuluessa. Aiemmin kohtuullisuus tarkoitti ehkä lähinnä nöyrää vaatimattomuutta ja tietynlaista pidättyväisyyttä ylenpalttisuudesta ja hienostelusta. Se aiheutti ehkäpä jopa häpeää, jos itsellä oli omasta mielestään liikaa jotakin. Kohtuullisuus tarkoitti ehkä tuolloin nimenomaan ”ei liikaa”. Nykyisin kohtuullisuus tuntuu tarkoittavan pikemminkin ”ei liian vähän”. Nykyisin on paljon enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ostamiseen, tekemiseen jne. Välillä tuntuu, että mikään ei riitä.

Kysyin kahdelta ystävältäni, mitä heille tulee mieleen sanasta kohtuullisuus.

Ensimmäinen ystäväni vastasi: ”Kohtuullisuus on tavallaan ajatuksena myös tylsää joskus, tulee mieleen hyssyttely että tsot tsot ei nyt sentään liikaa saa innostua/nauttia elämästä tms. Että ei täysillä vaan jotenkin himmaillen.”

Toinen ystäväni vastasi: ”Kohtuus tavaramäärässä; syyllisyys joistain ”turhista” ostoksista, vaikka ne käyttöön tulisivatkin.” Hän oli ostanut asuinalueensa pipon, jota hän ei tarvinnut, mutta halusi sen kuitenkin, koska niitä oli vain pieni määrä. Hän mietti jopa sitä, että jättäisi pipon käyttämättä ja myisi sen sitten voitolla jollekin innokkaalle lähiöläiselle, koska pipoja oli niin pieni erä, että halukkaita ostajia varmasti löytyisi.

Kohtuullisuus liittyykin niin meidän elintapoihimme kuin myös meidän suhteeseemme rahaan, aineelliseen omaisuuteen ja myös luontoon. Kohtuullisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi alkaa elää jonkinlaista ystäväni mieleen tullutta himmaillen-elämää. Se enemmänkin muistuttaa välttämään ylenpalttisuutta ja huomioimaan esimerkiksi elintapojen vaikutukset luontoon.

”Kohtuus kaikessa” -sanontaa saatetaan käyttää myös eräänlaisena tekosyynä omiin huonoihin tapoihin ja valintoihin. Kohtuuteen vetoamalla saadaan kätevästi omatunto puhdistetuksi, jos on tapana esimerkiksi ostaa tarpeettomia tavaroita tai tehdä jotain muuta, jonka vuoksi omatunto alkaa kolkutella. Painotetaan, että mistään ei tarvitse kokonaan kieltäytyä eikä elämästä tarvitse tehdä ankeaa. Kaiken voi saada, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa!

Kohtuullisuus on epätarkka käsite ja siksi sitä on helppo väärinkäyttää. Sen voi tulkita tarkoitushakuisesti aina sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta ja omaan elämäntyyliin sopivalta. Kohtuullisuuden rajoja venytetään koko ajan ja katsotaan, miten paljon rajojen sisään saadaankaan mahdutettua ennen kuin ollaan liiallisuuden puolella. Rajojen tullessa vastaan ollaankin ehkä jo aika kaukana varsinaisesta kohtuullisuudesta. Raja kohtuullisuuden ja liiallisuuden välillä saattaa olla epäselvä ja sen ylittäminen voi tapahtua ihan huomaamatta, jos ei pysy tarkkana ja tarkastele omaa toimintaansa kriittisesti.

Vuorisaarnassa Jeesus antaa oppilailleen ohjeita kristillisestä elämäntavasta. Hän kehottaa kuulijoitaan kokoamaan aarteita taivaaseen eikä maan päälle. Hän varoittaa siitä,

että kun mammonaa alkaa kertyä, vaarana on, että Jumala jää sivuun ihmisen elämästä.

Kristillinen perinne kehottaa kohtuullisuuteen. Aineellista hyvinvointia on toki lupa käyttää ja siitä voi kiitollisena iloita. Jokainen voi myös jakaa omastaan sille, joka on heikommassa asemassa tai jonka elämän edellytykset ovat huonot.

Olennaista on, että pysymme avoimena huomaamaan lähimmäisen tarpeet, isot ja pienet. Se onnistuu, kun asetumme lähimmäisen asemaan ja kysymme, mitä hän tarvitsee. Avun ei tarvitse olla aina taloudellista, vaan se voi olla esimerkiksi osaamista, aikaa, läsnäoloa ja kuuntelemista. Jotain sellaista, jolla voi helpottaa lähimmäisen tilannetta. Usein siitä saa myös itselleen hyvän mielen. Tästä löytyy siis myös diakoninen näkökulma kohtuullisuuteen.

Voisiko ”kohtuus kaikessa” tarkoittaakin ”kaikkea sen verran kuin tarvitsee”. Ei liikaa, ei liian vähän, vaan juuri sopivasti.

Mistä sitten tietää, mikä on kohtuullista, mikä liian vähän ja mikä liikaa? Varallisuudessa, elintavoissa, toiminnassa. Jollekin kohtuullinen voi olla jollekin liikaa tai jollekin liian vähän. Se onkin vaikeampi kysymys.

Oletko sinä miettinyt, mikä sinun mielestäsi on kohtuullista?"

Lopussa jälleen rauhallinen tunnusmusiikki huilulla.